Lieto-Koris.net

Hall of Fame

Niihin aikoihin, kun isä lampun osti, tehtiin kaukaisessa Amerikan maassa ehkä maailmanhistorian järisyttävin keksintö. Springfieldin yliopistossa vaikuttanut tohtori James A. Naismith kehitti näkemästään eriskummallisesta liikuntamuodosta uuden uljaan urheilulajin. Vuosi oli 1891 ja tälle miltei maailman suosituimmaksikin liikuntaharrastukseksi kohoavalle kilpailupelille annettiin nimeksi KORIPALLO.

Peräti puolitoista vuosikymmentä on tätä mainiota pallopeliä harrastettu myös Liedossa; enemmän tai vähemmän vakavasti, alkeellisia ja ankaria olosuhteita uhmaten, suurta suomalaista sekä ennen kaikkea lietolaista sisua ja sitkeyttä ilmentäen.

Tänään, armon vuonna 1998, Lieto-Koris voikin ylpeänä esittää ja julkaista (ehkä maailman ensimmäisenä IV- ja V-divisioonatason koripalloseurana) omaa lähihistoriaansa ja sen legendaarisimpia pelaajia luotaavan listan. Tämä Lieto-Koriksen ikioma Hall of Fame olkoon kunnianosoituksena sille työlle, jonka nämä listalle valitut, jo ainakin lietolaisen peliuransa lopettaneet koripallotaiteilijat ovat seuramme hyväksi tehneet.

 


 

Arto Reunanen

Koripallo ei välttämättä ole ainoastaan pitkien ja painavien miesten peli. Pituudesta ja massasta saattaa kuitenkin olla apua. Tämän tosiasian ymmärsi ainakin se vastustajajoukkueen pelaaja, joka sattui pelikentällä vastatusten Iso-Arskan (lempinimeä ei ollut käytössä vielä 80-luvulla, puhumattakaan 70- ja 60 -luvuista) kanssa. Siviilissäkin kiltti ja leppoisa Iso-Arska ähisi ja puhisi ja puhkui ennen kuin linkosi tappavan tarkan ja tehokkaan hyppy(?)heittonsa kohti korirengasta. Ellei ensimmäinen yritys vielä tuottanut tulosta, Arto käveli korille, poimi pallon uudestaan käsiinsä ja yritti uudestaan. Ellei toinen yrityskään onnistunut, ainakin sitten kolmas... tai neljäs... tai... No, tulokset ja tilastot puhukoot puolestaan.

 

Veljekset J. & J. Hyvärinen

Liikuntaa aktiivisesti harrastava ja seuraava maan asukas osaa varmasti luetella lukemattomia ja taas lukemattomia esimerkkejä mainetta ja kunniaa urheilun saralla niittäneistä veljes- tai sisaruspareista. Miltei joka lajin piiristä taitaa löytyä omat "Daltonin veljeksensä". Janne ja Jukka Hyvärinen edustivat lietolaista koripalloperinnettä ja -osaamista parhaimmillaan. Jukan lähes silmiä hivelevän täydelliseksi muotoutunut "alta ohi" -heitto herättäisi vielä tänä päivänäkin suurta kunnioitusta nykyisten sentterinpoikastemme keskuudessa. Jannekin osui joskus ohi korirenkaasta, mutta hänen varsinainen "leipätyönsä" pelin aikana oli vihollisjoukkueen henkisen tasapainon järkyttäminen. Oma joukkuekin järkyttyi Jannen pelistä joskus, mutta nämä tilanteet toki olivat äärimmäisen harvinaisia. Se, että Jannen millimetrin tarkka syöttö ei löytänytkään tietään samanvärisen pelipaidan omaavalle pelaajalle, johtui ainakin useimmiten siitä, että palloa vastaanottava pelaaja oli väärin sijoittunut.

 

Timo Kopakkala

G-voimista kiinnostunut Kotkan poikamme T. Kopakkala sai siivet selkäänsä ja saapui vahvistamaan seuramme edustusjoukkuetta sen ensimmäisen ja melko lyhykäiseksi jääneen IV-divarivisiitin aikana. Tommi Lankin takamiesparina pelatessaan Timon fyysinen kunto oli mitä ilmeisimmin vähän korkeammalla, mutta pelottavana kolmen pisteen linkona mies tuli toki tunnetuksi myös Liedon vuosinaan. Vaikka Timon siirtymisestä Hämeenlinnaan, Punaportin Blues (Pub) -nimiseen seurueeseen onkin jo aikaa, yhä edelleenkin usein muistellaan erästä, vuosien takaista Salon reissua ja SalPa - Lieto-Koris -ottelua. Koska myös perheen pienimmät saattavat eksyä lukemaan näitä sivuja, jätämme tarkemmin kertomatta, mitä Salossa tapahtui ja mitä Timo ihan oikeasti tuomarille sanoi. Lieto-Koris muuten voitti pelin. Senkin!

 

Ismo Karhunen

Lieto-Koriksen pelisysteemi ja pelikuviot perustuvat vielä tänä päivänäkin paljolti Ismo Karhusen oppeihin. Seuramme rauhallinen, mutta tyylikäs pelaajavalmentaja johdatti joukkueensa, jos ei nyt aivan voitosta voittoon, niin ainakin ottelusta otteluun. Useimmiten kaikki näyttikin todella hyvältä, mutta sitten tuomari puhalsi pilliin ja peli alkoi (A.S.). Pelaajana Ismon valtteja olivat äärettömän tarkka ja teknisesti oikeaoppinen heitto, sekä tuomareitakin (Siiraa ei vielä ollut) hämänneet tukijalkavempautusharhautukset.

 

Jukka Lintunen

"Kuljetusliike" Lintunen löysi tiensä Lieto-Koriksen treenikämpälle paikallislehden lehtijutun perusteella. Linssin heittotekniikka muistutti lähinnä jalkapallon sivurajaheittoa (vrt. esim. Roberto Carlos), mutta pallon ylöstuojana sekä peliä pyörittävänä playmakerina hän oli mies paikallaan. Lintusen ansiosta, köyhä seuramme (seuramme ei ollut köyhä Lintusen ansiosta) sai myös ensimmäiset ihan oikeat ja virallistenkin direktiivien mukaiset pelipaidat, jotka vielä tänä päivänäkin, ainakin silloin tällöin, koristavat nykyisten edustuspelaajiemme treenattua kehoa.

 

Mikko Lindqvist

1980 -luvun puolivälin tienoilla perustetun voimistelu- ja urheiluseura Lieto-Koriksen ensimmäinen todellinen pelintekijä oli M. Lindqvist. Erään nimettömänä ja tuntemattomana pysyttelevän lähteen mukaan, kukaan nykypäivän playmakerkandidaateistamme ei ole vielä päässyt lähellekään ison ÄLLÄN (ylioppilaskirjoituksista niitä taisi tulla peräti seitsemän kipaletta) tasoa. Mikko ei koskaan ollut mikään varsinainen korinsylkijä, mutta miehen pelinlukutaito oli vähintäänkin kaksisilmäisen kykloopin tasoa ja koriinjohtavien syöttöjen määrässä meidän Teemukin olisi jäänyt toiseksi. Ainakin, jos vastustajallekin annetut namupassit lasketaan mukaan tilastoihin. Miten on Jokke?

 

Petteri Puntala

Puntalan koripallosuku on seurallemme ollut varsinainen (katin)kultakaivos. Varreltaan vähäinen (vain fyysisesti) Petteri todisti valitettavan vääräksi sen edelläkin mainitun olettamuksen, että koripallo olisi pitkien miesten peli. Reilut puolitoista metriäkin riittää mainiosti, jos on suuri sydän, nopeat jalat ja rämäpäinen luonne. Juniorivalmentajanakin (ei mainittavaa menestystä tällä saralla; valmennettavana mm. T. Posio) siipiään kokeillut P.P. siirtyi Lieto-Koris -vuosiensa jälkeen jäähdyttelemään johonkin kuopiolaiseen divariporukkaan, mutta koko koripalloilevan lietolaisen nuorison harras toive on vielä joskus nähdä Petteri temmeltämässä seuramme mustassa tai keltaisessa edustusasussa Lieto-Koriksen kotisalin ahtaudessa. Sinnehän Petterikin hyvin sentään vielä mahtuu (ainakin fyysisesti). (Toive on sittemmin toteutunut: Petteri temmeltää taas, jo kaudesta 1999-2000), lisäys T. Posio)

 

Kimmo Tähkäpää

Seuramme ensimmäinen B-valmentajakurssin käynyt palloilija aloitti koripallouransa lähes tyhjästä. Ennen ensimmäisiä treenejään ja ehkäpä jopa niiden jälkeenkin olisi varmasti hävinnyt 1 vastaan 1 -pelissä Hormalaisen kissallekin, mutta harjoituskertojen määrän kasvaessa ja pelikokemuksen karttuessa Kimmosta kehittyi luotettava "sarjajyrä", jonka ominta itseään olivat kolmen pisteen kaaren takaa lingotut tarkat heitot sekä kolmen sekunnin alueen rajamailta suoritetut, salamannopeat (ei koskaan kahta kertaa samaan paikkaan) hypärit. Siviiliuran luominen vei Kimmonkin mukanaan, ja tänä päivänä saatatkin nähdä meidän poliisimme partioimassa pääkaupunkiseudun hämärillä kujilla. Huom! Kimmo osaa lukea JA kirjoittaa.

 

Ari Seppinen

Harva meistä taitaa edes tietää, että yhdistyksemme ansioitunut puuhamies Ari "The Snake" Seppinenkin on pelannut virallisen koripallo-ottelun. Tämä kaikki ja ties, mitä kaikkea muutakin, tapahtui kauan, kauan sitten Vehmaalla, keskellä kaunista maaseutumiljöötä. Vehmaan Kiistoa vastaan pelattavaan vierasotteluun Lieto-Koris sai kasaan vain seitsemän (7) pelikykyistä atleettia. Kun peliaikaa oli jäljellä noin kaksi minuuttia, Lintusen nilkka käännähti ainakin jonkin verran epämiellyttävään asentoon ja miehen pelit loppuivat siihen. Kun sitten samoihin aikoihin myös johtaja Karhusen virhetili täyttyi, oli A. Seppisen solmittava pelikenkiensä nyörit kireälle ja astuttava areenalle. Pelin viimeisen pariminuuttisen aikana Ari sai aikaiseksi kaksi henkilökohtaista virhettä sekä pari, kolme ihan oikeaan suuntaan suuntautunutta heittoyritystä. Valitettavasti tämä ottelu jäi seuramme "Grand Old Ladyn" viimeiseksi, ainakin näillä näkymin, mutta jälkeen päin voitetut, useat epäviralliset kunnanmestaruudet vapaaheittokisassa ovat osoittaneet, että potentiaalia kyllä olisi löytynyt  ja miehen peliuran olisi suonut kestävän vähän pidempäänkin.

 

Joel Perttula

Lieto-Koriksen ensimmäinen ja toistaiseksi myös vielä ainoakin pelaaja, joka on siirtynyt Ison Veden taakse jatkamaan elämäänsä ja koripalloilijan uraansa. Monipuolinen urheilijalahjakkuus, jonka parhaat pelivuodet toivottavasti ja todennäköisesti ovat vielä edessäpäin. Joelista tuskin tulee ensimmäistä suomalaista NBA-koripalloilijaa, mutta pienehkö Moorparkin college Los Angelesin liepeillä tarjoaa varmasti miehelle oivallisen ympäristön itsensä kehittämiseen niin pelaajana kuin ihmisenäkin.

 

Kimmo Kryssi

Rauhallinen ja luotettava korintekijä, joka oli nuoren ja vastasyntyneen seuramme vahvistuksena parin ensimmäisen pelikauden ajan.

 

Vesa-Pekka Rannikko

Liedon Lukion Senioripalloilijat ry:n perustajajäseniä, jonka lupaavasti alkanut peliura päättyi opiskelujen johdattaessa miehen muihin maisemiin.

 

Aaro Reunanen

Härkämäinen ja joskus jopa -päinenkin laituri, joka pallon hyökkäyskorilla saadessaan ei pelännyt enää ketään, eikä mitään; ehkäpä ainoa pelaaja maailmassa, joka yhdessä ottelussa (Riento Juniors - Lieto-Koris) on saanut seitsemän (7) henkilökohtaista virhettä, mutta pelannut silti pelin loppuun.

 

Kari-Pekka Oksa

Joka paikasta heittänyt takamies, joka myöhemmin valitsi päälajikseen kuitenkin lentopallon; jo etunimensäkin perusteella viisaampi valinta olisi toki ollut pysytellä painavamman pallon perässä.

 

Mikko "Flying" Irjala

Vauhdikas ja rämäpäinen laitahyökkääjä, joka onnistuneen tai epäonnistuneenkin hyökkäyssuorituksen jälkeen löysi usein itsensä puolapuiden välistä; Kiitos Aki!

 

Mikko "Poika" Seppinen

Potkupalloakin harrastanut maratoonarimme, joka käärmemäisen liikehdinnän (ne geenit, ne geenit) lisäksi oli myös tarvittaessa ällistyttävän nopea ja kimmoisa; heittovalikoimassa olisi ollut kehittämistä, ei edes harjoituksissa yrittänyt heittää kahta metriä kauempaa korista.

 

Marko Koistinen

Pakastearkun kokoinen sentterilupauslahjakkuus, joka ei valitettavasti ehtinyt vielä puhjeta täyteen kukkaansa, ennen kuin opiskelijaelämä Tampereella vei miehen mukaansa.

 

Jussi Henriksson

Monipuolinen palloilija, joka samanaikaisesti koripalloharrastuksensa kanssa pelasi myös ainakin lentopalloa ja potkupalloa; varsinkin hyökkäyskorilla Jussi oli varsinainen joka paikan "höylä", joka paremmalla heittoprosentilla olisi melkein pelissä kuin pelissä takonut taululle (noin kuvaannollisesti) lähes kolmenumeroiset pistelukemat.

 

 

9.3.2016
Kesäterä - Lieto-Koris I
72 - 81
M.Mäkelä 21 / 1
K.Palomäki 17 / 2
S.Koskilahti 8 / 2
Acentra

Stadium

Pirkka



Hakulan Puu oy

K-Supermarket Lietori

Röörikulma

Liedon Osuuspankki

Rakennusliike Nummela

Turun Kuormalava Oy